Terveys

Amerikancockerspanielilla esiintyviä vikoja ja sairauksia

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös amerikancockereilla esiintyy periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi, kaikkien sairauksien kohdalla periytymismallia ei tunneta ja joissakin tapauksissa yksilön sairastumiseen vaikuttaa perimän lisäksi muitakin tekijöitä. Tällaisen piilevän taipumuksen kantajaa ei voida tunnistaa pennun/koiran ulkonäön perusteella. Vastuuntuntoinen kasvattaja käyttää jalostukseen vain mahdollisimman terveitä koiria. Kaikesta huolimatta saattaa kuitenkin käydä niin, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kasvattajan tietämättä kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai myöhemmin sairastuva yksilö.

Monet piilevästi periytyvät sairaudet voivat ilmetä vasta koiran ohitettua pentu- ja nuoruusiän. Kaikki synnynnäiset sairaudet eivät ole perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi kaikki perinnölliset sairaudet eivät ole synnynnäisiä.

Silmäsairaudet (PRA, KATARAKTA, RD)

Amerikancockerspanielin PEVISA-ohjelman mukaisesti pentueen vanhemmilla pitää olla astutushetkellä virallinen silmätarkastuslausunto, joka ei saa olla 12 kuukautta vanhempi.

PRA on silmän verkkokalvosurkastuma, mikä johtaa aina koiran sokeutumiseen. PRA on varsin harvinainen ainakin suoritettujen silmätarkastusten löydösten perusteella. PRA alkaa usein hämäräsokeutena. Amerikancockerilla oireet ilmenevät usein vasta koiran ollessa iäkäs. PRA on aina perinnöllinen ja sen periytyminen tunnetaan. Se periytyy yhdellä geeniparilla väistyvästi, eli sairaan koiran molemmat vanhemmat ja kaikki jälkeläiset ovat kantajia. Kantajuus voidaan nykyisin todeta geenitestillä.

KATARAKTA on perinnöllinen harmaakaihi, joka useimmiten johtaa koiran sokeutumiseen ennemmin tai myöhemmin. Harmaakaihi ilmenee silmän mykiön eli linssin samentumisena ja edetessään on havaittavissa paljainkin silmin. Amerikancockerin katarakta voi alkaa mistä osasta mykiötä tahansa, ja se voi ilmetä missä iässä tahansa, aina 1-vuotiaasta yli 7-vuotiaaseen. Kataraktan periytymistä amerikancockerilla ei varmuudella tiedetä, mikä tekee sen vastustamisen vaikeaksi. Periytymiseen vaikuttaa todennäköisesti useita geenipareja.

RD esiintyy amerikancockereilla yleensä lievimpänä muotona (MRD), jolloin silmän verkkokalvolla on poimuja. Se ei vaikuta näkökykyyn.

Mikäli koiralla todetaan katarakta tai PRA, sen jälkeläisiä ei rekisteröidä. Diagnoosi ”muu vähämerkityksellinen kaihi” ei kuitenkaan sulje koiraa pois jalostuksesta. RD-poimut eivät estä koiran käyttämistä jalostukseen.

Amerikancockerspanieleiden silmäsairaudet saattavat puhjeta vasta myöhemmällä iällä. Silmätarkastus kertoo ainoastaan tilanteen tutkimushetkellä. Tämän vuoksi olisi tärkeää tutkituttaa etenkin vanhenevien koirien silmiä. Samoin olisi tärkeää tutkituttaa aivan tavallisten kotikoirienkin silmiä.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelissä esiintyy kasvuhäiriötä, josta kansanomaisesti käytetään nimeä "lonkkavika". Nivel muotoutuu kasvuaikana ja jos "muotti on viallinen", tuloksena on matala lonkkamalja ja siihen epäsopiva reisiluun pää. Sairas nivel kuluu käytössä ja ajan mittaan seurauksena on nivelrikko. Nivelten kasvuhäiriöt aiheuttavat paljon enemmän ongelmia suurilla, painavilla koiraroduilla. Kuitenkin myös pienillä roduilla, kuten amerikancockerspanielilla, tavataan lievempiasteisia muutoksia lonkkanivelissä. Lonkkatutkimukset suoritetaan röntgenkuvauksena. Ns. virallinen kuvaus voidaan suorittaa koiran ollessa vähintään 12 kk ikäinen, ja Suomen Kennelliitolla on virallinen luokitus A-E, jossa A ja B ovat terveitä ja C-E eriasteisia sairaita. Koiran liikunnasta tai makuutavasta ei lonkkien tilannetta voi päätellä, röntgenkuvaus on ainoa tapa.

Lonkkanivelen, kuten muidenkin nivelten kehitykseen vaikuttaa perimän lisäksi tiineys- ja kasvuajan ruokinta ja pentuajan rasitus. 

Patellaluksaatio

Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään telaurasta polven etupuolelta sen sisä- tai ulkopuolelle. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-IV) mukaan. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti hyppien ja loikkien välillä kolmella jalalla. Läheskään aina omistaja ei huomaa koiran liikunnassa mitään poikkeavaa. Pysyvämmässä luksaatiossa koira liikkuu heikoin askelin varpaat sisäänpäin. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa. Ylipaino ja huono lihaskunto lisäävät riskiä.

Lievänä patellaluksaatio ei yleensä aiheuta ongelmia. Vaikeampiasteiset hoidetaan kirurgisesti.

Pentueen vanhemmista tulee astutushetkellä olla voimassa oleva lonkka- ja polvitutkimustulos. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C ja polvilumpioluksaation aste 1.
 

Muita amerikancockerspanielilla tavattavia sairauksia

Edellä lueteltujen, varsinaisten perinnöllisinä pidettävien sairauksien lisäksi useimmilla koiraroduilla esiintyy sairauksia, jotka ovat tyypillisempiä tietyssä rodussa tai jopa suvussa kuin koirapopulaatiossa keskimäärin. Tällöin on syytä epäillä, että perimällä on osuutta ainakin sairastumisalttiuteen. Nämä ovat usein merkittävästi koiran elämänlaatuun ja -pituuteen vaikuttavia. Vakavimmat ovat onneksi varsin harvinaisia.

Amerikancockerspanielilla tavataan mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa, iho- ja korvaongelmia, epilepsiaa, kirroosiin johtavaa maksasairautta sekä erilaisia autoimmuunisairauksia. Useimpia niistä tavataan vain hyvin harvoin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta oireilee varsin vaihtelevasti, tyypillisimpiä ovat erilaiset iho-oireet (hilseily, huono karva), tulehdusalttius, narttujen lisääntymisongelmat (heikot kiimat, tiinehtymisongelmat), väsymys. Diagnoosi tehdään verinäytteellä, ja sairaus on hoidettavissa täysin lääkityksellä.

Amerikancockerspanielilla on maine korvatulehduksille alttiina rotuna. Joskus tulehdusten taustalla on puutteellinen hoito, sillä korvakäytävän aukon ympärille kasvava karva tulee pitää lyhyenä jotta korva tuulettuu kunnolla. Korvat tulee tarkastaa säännöllisesti ja tarvittaessa puhdistaa. Toistuvien korvatulehdusten taustalla on usein allergioita.

Nk. idiopaattinen epilepsia alkaa tyypillisimmin 1-5-vuotiaana. Kohtauksia saava koira on aina tutkittava ennen lääkityksen aloittamista, sillä suinkaan kaikki kohtaukset eivät ole epilepsiaa. Useimmat koirat tulevat hyvin toimeen lääkityksellä ja elävät normaalin elämän.

Maksakirroosi / krooninen aktiivinen hepatiitti on sairaus, jota tavataan vain muutamilla roduilla. Joillakin ensioire saattaa olla epileptistyyppiset kohtaukset. Tyypillistä on myös nesteellä täyttynyt vatsaontelo. Sairastuneilla saattaa esiintyä oksentelua sekä lisääntynyttä juomista. Sairauden loppuvaiheessa ruokahalu ja yleiskunto heikkenevät. Ennuste on varsin huono, ja sairaus johtaa usein kuolemaan muutaman kuukauden kuluessa. Sairastuneiden koirien ikä vaihtelee 1½-8v.

Autoimmuunisairauksia on hyvin monenlaisia, mutta amerikancockerilla tavataan mm. autoimmuunihemolyyttistä anemiaa (IMHA tai AIHA). Taudin ennuste vaihtelee; suurin osa toipuu täysin ja vaatii enintään jatkuvan lääkityksen, mutta sairauteen voi myös menehtyä. Näitä sairauksia esiintyy satunnaisena kaikilla roduilla.