Mejä-mestaruuskoe 11.9.2011 Leppälahdessa

Mejä-väki juhlahumussa 10.-11.9.2011

20 vuotta sitten olin järjestämässä ensimmäistä jenkkien mejä-mestaruuskoetta - sen jälkeen mestaruuskoe on järjestetty yhtä vuotta lukuunottamatta joka vuosi. Välillä on ollut vain pari jenkkiä (tosin laatu on korvannut määrää...), toisinaan 5-6 - mutta tänä vuonna oli huikeat YHDEKSÄN!! Lauantaina uurastimme metsässä ja myöhemmin vietimme leppoisaa iltaa vanhoja muistellen ja vähän uusiakin suunnitellen Katin lihapatojen (ja, noh, vähän myös viinin) ääressä, joukossa useimmat jenkkien mejä-harrastuksen uranuurtajat. Erityisen hienoa oli, että muutama vanha kettu oli saapunut paikalle pelkästään juhlakokeen vuoksi. Sään herrakin suosi. Taas kerran oli hienoa saada noin paljon noin innokkaita ja ahkeria talkoolaisia mukaan, ja erityisesti uusien tulokkaiden suuri määrä lämmitti mieltä. Tänä vuonna oli väkeä saapunut kirjaimellisesti Suomen joka kolkasta aina Lounais-Suomea, Pohjois-Karjalaa ja Lappia myöten! Totesimme jälleen, että Jyväskylä on keskellä Suomea vaikka kaukaa onkin pitkä matka.

Itse koe järjestelyineen sujui asiaankuuluvalla rutiinilla, kuinkahan monetta vuotta jo samoissa maastoissa saman porukan vetämänä. Kolmikko Ahti, Kati ja minä Marjatta joilla rutinoitunut ja toimiva työnjako: Ahti vastaa maastoasioista, Kati muonituksesta ja minä paperipuolesta. Iloiselle ja rennolle porukalle on ollut mukava järjestää koetta.

Kisapäivä sunnuntai kului siivillä. Ylituomari Ilkalla oli arvosteltavanaan kuusi jenkkiä, ja toisella tuomarilla Matilla kolme jenkkiä ja kaksi muunrotuista. Upea viikonloppu huipentui tulosten purkuun sunnuntai-iltapäivänä. Tulossato oli jälleen kerran kertakaikkiaan hieno! Jenkkien ryhmässä saavutettiin useita ykköstuloksia, ja kolme neljästä ensikertalaisestakin sai tuloksen - tämä ei mejässä suinkaan ole itsestäänselvyys. Hukkia voi tulla taitavallekin koiralle. Hyvät tulokset kertovat paitsi hyvistä koirista, myös huolellisista jäljentekijöistä. Siitä kiitokset ihan jokaiselle talkoolaiselle!

Omalta osaltani sunnuntai oli ihmeellinen päivä. Olin kisaamassa oman kasvattini Jaden kanssa. Jade on osoittanut olevansa taitava jäljestäjä, mutta myös varsin riistavainuinen ja kykenevänsä unohtamaan tehtävänsä sekunnin murto-osassa jos sopiva riistan haju tulee kohdalle. Jadelle arvonnassa osunut jälki oli aamun ensimmäinen - metsä oli taianomainen, usvaisen kostea, ei ääntäkään paitsi ohjaajan puuskuttava hengitys matkan edetessä. Ohjaajalla oli melkein löysät housuissa kun jännitti narun perässä kulkiessa. Lopussa tiesin että hienosti meni, että ykköstulos tästä tuli, mutta että se nappasi myös koko mestaruuden... huh huh. Nyt on Merjan tekemä mestaruuslautanen ensimmäistä kertaa meidän hyllyn päällä. Parhaani mukaan pidän siitä huolta ja toivotaan että se säilyy ehjänä vielä seuraavat 20v.

Kiitos kaikille juhlaviikonloppuun osallistuneille - me yhdessä teimme siitä Juhlan!

- Marjatta -